Aamulla ensimmäisen buukkaamaan yksi lisäyö hotelliin. Vapaata oli, ja sama huone saatiin myös pitää.
Treffit aamupäivällä keskustaan jokirantaan, jossa lentonäytöksen oletimme olevan. Minua alkoi kovasti epäilyttää, kun mitään ei näy vaikka aika kuluu. Tapahtumasta oli somessa todella vähän tietoa saatavissa, ja missä kohtaa pitkän joen yllä näytös olisi. Sain lopulta pojat vakuuttuneiksi, ettei täällä tapahdu mitään, joten otimme taksin Spilven kentälle.
Itse rakennuksessa ja näyttelillä olevissa tauluissa oli paljon katseltavaa ja ihailtavaa. Taulut olivat yhtä värikkäitä, iloisia ja eläviä kuin rakennus. Taas taksin kyytiin ja kentälle, jos siellä tapahtuisi jotain.
Kentällä meno oli kuin markkinoilla. Telttaa toisensa vieressä. Taidetta, käsityötä, krääsää, “makkaraa ja olutta” tyyliin. Ilmassa ei paljoa tapahtunut. Viime yö Riikan yöelämässä ja päivän helle alkoivat painaa meitä kaikkia aika nopeasti. Tämäkö on paikallinen käsitys lentonäytöksestä?
Tuon yhden koneen kun olin bongannut maasta heti paikalle tultuamme, en odottanut muuta kuin sitä. Mutta olisiko se menossa taivaalle, vai vaan parkissa alueella. Kaikkien pinna oli vähissä, ja Aaro katosi tiedusteluretkelle, ja saikin selville koneen liikehdintäajan. Nyt oli jotain mitä odottaa.
Tämä taiteilija maalasi teoksensa tavallansa, ja tuosta tavasta pidän oikein kovasti. Tahtoo itsekin.
Takaisin kaupungille ja kartsalle. Kengäpohjia on kulutettu viime päivinä niin, että ahdistaa. Mutta paljon on nähty, ja koettu, ja hauskaa ollut jokaisen talsitun kilometrin edestä.
