Day 42 – Lähdön hetki

Timo laittoi aamusta tämän kuvan minulle. Onko maineemme kiirinyt jo niin? Ensimmäisenä iltana kyllä ensimmäisestä ruokapaikastamme/baarista saatiin kirkas juotava loppumaan, mutta … Pitäisikö siis vielä jäädä : )

Puljassa lähdetään kohti kotia, mutta ei kohti Visbytä. Siellä käynnistä (siis edes läpilaskusta?) seuraisi karanteeni, ja sitä en keskelle kesälomaani halua. Aaro oli suunnitellut meille reitin. Haikein mielin kentälle.

Kentällä meidän lisäksemme lähtöä tekivät eilein ilmailutapahtumassa mukana olleet koneet.
Silmäni nyt vaan niin automaattisesti hakeutuu, ja löytää, nämä ihanuudet.
Bye, Jurgis!
Me jo valmiina, vaikka aikaisemmin kentälle tulleet siipikaverit vielä hinkkaavat lähtöä.
Sinne jäi Spilve ja Riika. Nyyh.
Me kaks ja yksi kentän omista, Cesis.
On nää kaikki uudet ruohokentät yhtä pahuksen vaikeita löytää. Nyt Latviasta Viron puolella, Viljandi.
Kaunokausia kentällä.
Ja hallissa. 2 x Blanik.
Yritys kylille syömään hyvä. Tunnin jonotus ruokatilaukselle. Jätimme tilaukset ja lähdimme kylille kävelemään ja katsomaan maisemia siksi aikaa.
Ja oikein kivoja maisemia vanhan ritarilinnan ympäriltä löytyikin.
Juu, niin ihan varmaan luulette saavanne minut tuon yli … Ei ole korkeanpaikan kammoa ei …
Kirsikkainen vuohenjuustosalaatti oli valmis. Namiiii.

Vielä tässä vaiheessa yritin taivutella matkakumppaneita jäämään vielä yhdeksi yöksi matkan päälle, Tallinnaan, mutta ei taivuttelu tuottanut tulosta. Joten flightplanin mukaan kohti Suomea.

Oli taas niin komeita pilviä, että. Suoraan Lennart Merin yläpuolelta 5000 ft:ssä (ei tosin näissä kuvissa, SE kuva on vielä hukassa.)
Taas kotona.