Kohtalaisen huonosti nukutun yön (sänky oli kova, tyyny huono, huoneessa ei ollut ilmastointia, eikä seinissä eristeitä vaimentamassa naapurihuoneen keskustelua, mutta päivän varoituksella ei tarjontaa enää paljoa ollut) jälkeen hotellin aamiaiselle, mikä oli vain kohtalainen, ja takaisin kohti lentokenttää. Mopo, eikun mopo, karkasi käsistä, ja yön yli reissu Kuressaaressa vaihtui uusien kenttien valloituksesksi, ja nokka kohden etelää.
Briefing rakennus ei ole niin loistealias ulkoa päin, mutta ihan sisäsiisti : )
Vanha terminaalirakennus on todella näyttävä.
Taksilla, mikä on todella edullista Latviassa, kohti hotelliamme Radisson Blu Elizabeteä. Check innissä allekirjoitus lomakkeeseen, jossa vakuutamme olevamme “covid19-vapaita”. Kamat nopeasti huoneeseen ja kohti aulabaaria ja huuhtelemaan matkapölyjä pois kurkusta.
Aaro ja Timo ovat lentäneet Aaron ultralla Spilveen. Maailma, varsinkin lentomaailma, on näköjään todella pieni. Toisistamme tietämättä meillä oli sama kohde, ja vielä samana päivänä. Teimme treffit vanhaankaupunkiin, ja he tulivat ravintolaan, jossa jo olimme.
Illan mittaan meille selvisi, että Spilven kenttä on suljettu lähes koko seuraavan päivän 100 v. ilmaishowta tapahtuman ja lentonäytöksen vuoksi. Joten huomenna emme kotiin pääsekään lähtemään. Ei aikaista herätystä tai muita rajoitteita yön vieton suhteen. Joten matka jatkui jalan kohti Rigan yöelämää. Aaro johdatti meidät pimeään kellariin, josta löytyi kiva pieni baari ja B52. Ei ollut sitä tilatessa mitään hajua mitä tuleman pitää, juoma valittiin nimen perusteella. Ja kyllä maistui.
