Glider Lady

Day 39 – Retki Kursessaareen

Taivas ei huutamalla kutsu luokseen, mutta kone on tankattu ja tavaraa mukana yön yli reissua varten. Paikoin keli oli turhan matalaa, mutta matka meni hyvin ja nopeasti.

Matkalla muistui, että peppuun kiinnitetty GoPro kamera oli jäänyt laittamatta päälle, eikä sitä saanyt käynnistettyä lennossa.

Muuta liikennettä ei ollut, ja selvitys pitälle finaalille 23.
Info tilasi meille taksin, joka vei meidät Johan Spa Hotelliin. Kamat huoneeseen ja kartsalle.

Matkalaisille maistui torilla kylmä pitkä, vaikkei ollutkaan huurteinen. Vieressä tanssi suihkulähde valojen värien vaihtuessa mukana. Patikkamatka jatkui Veskiä etsien. Matkasta, mikä suorinta reittiä olisi ollut todella lyhyt, tuli todella pitkä. Matkasta väsyneenä, ja kävelyä muutenkin vihaavana, harhailu raivostutti. Mutta keittiön antimet, niiden puhtaus ja laatu yllättivät, ja palkitsivat. Mausteita oli käytetty hyvin maltillisesti, joten raaka-aineet pääsivät oikeuksiinsa ja kinniaan. Ei ollut paikallisessa oluessakaan valittamista.

Alkupalana suolasiikaa, tilliperunaa, viiriäisenmuna.
Pääruokana villisian filee, uunivihannekset, tilliöljyä ja ranskankerma, vai oliko smetana, vai jotain siltä väliltä. Alkuperäisessä annoksessa piti olla myös sienirisotto ja olutkastike, mutta annos tehtiin ja toimitettiin tilauksestani sipulimattomana (allergian vuoksi).

Jälkiruokana paikallisia juustoja, tyrni-kurpitsahilloa. Ja koska en osanut päättää mitä juomaa jälkiruoan kanssa, niin halusin kerrankin rohkeasti kokeilla virolaisia viinejä.
Valgejõe punane arooniavein/Chikeberry wine (punaviini)
Põltsamaa Tõmmu (jälkiruokaviini)
Veski õunavein, Windmill’s own apple wine (valkoviini)

Lopuksi saimme keittiön tervehdyksenä Veskin käsityönä tehtyjä liköörejä paikallisista marjoista. Olimme niin hyviä asiakkaita. Vielä kun muistaisi, mitkä maut olivat.
Muistan antaa kiitoksen, jos ruoka ja sen tekijä on sen ansainnut. Myös negatiivisen palautteen annan, jos keittiö on sen ansainnut, mutta vain sen vuoksi, että he tietävät epäonnistuneensa ja saavat mahdollisuuden parantaa.

Veskin oma valkoviini, jota kokki tekee kellarissa, oli niin makoisaa, että piti ostaa pari pulloa mukaan kotiin.

Takaisin majoituspaikkaan, josta vuokrasimme polkupyörät, ja lähdimme baanalle. Kohti rantaa ja Piispanlinnaa, mikä on 1300-luvulla rakennettu linnoitus.

Vierestä löytyi Hoppet Haapsalusta.

Illaksi oli varattu hotellin katolta yksityinen sauna, jonka terassilta löytyi poreallas. Allas toimi, mutta löylyt olivat pistävän kuivat ja kuumat. En tiedä siitäkö aivot pehmenneinä sain idean, että nyt kun tämä matkailu avartaa uusia kohteita koluten on aloitettu, niin jatketaan matkaa vielä etelämmäs. Spilve Latviassa. Takaisin voisi tulle Visbyn ja Maarianhaminan kautta.

Kaupungin katolla, ainakin melkein.