Lauantai, ja nukuin aamulla rauhassa ja pitkään, kotona. Ei kiirettä kentälle, vaikkakin sinne menossa. 04:lle päästyäni oltiin juuri aloittelemassa ensimmäisen hinausta. Hyvä joukko koneita gridillä odottamassa, jokunen vielä sivussa, ja koko ajan niitä virtasi lisää halleilta holdille. Kaikki kerhon yksipaikkaiset ulkona, ja lähes kaikki yksityisomisteiset. Ja nyt puhutaan siis purjelentokoneista. Hanskat käteen jo hommiin. Köyttä kiskomaan ja kiinnittämään, konetta työntamään, siivenkärjessä juoksemaan. Tämä taidetaan jo osata. Paikallislentoa, matkalentoa, koulutusta, tutustustumislento. Olin aivan otettu, kun oppilas oli lähtemässä ensimmäiselle yksinlennolle yksipaikkaisella, ja pyysi minut mukaansa tutustumaan koneeseen. Tsemppasin kovasti, elämys tulisi olemaan hieno. Enismmäinen yksinlento kaksipaikkaisella oli jo oma steppi. Mutta ensimmäinen yksinlento yksipaikkaiselle oli vielä paljon hienompi. Ja oli poika kuin naantalin aurinko lentonsa jälkeen. Oli pakko onnitella kädestä pitäen hienosta lennosta.
Gridi tuli tyhjennettyä ensimmäisen kierroksen jälkeen voisin jopa kehua ammattimaisen nopeasti ja tehokkaasti. Useammalle koneelle oli vielä toinen lentäjä tulossa, kun niitä ei riittänyt kaikille halukkaille ensimmäiseen vuoroon. Ja useampi kone lensi vielä toisenkin kierroksen saman pilotin toimesta. Touhua taas oli. Tyytyväinen. Että sain ja voin auttaa kavereita. Ja jutella mukavien tyyppien kanssa.
Päivän päätteeksi vielä saunomaan ja seurustelemaan. Ja nauttimaan pitkästä ja upeasta ilotuslitusnäytöksestä “tuohon suuntaan”. Juteltiin ja naurettiin yön mustaan asti. Vetäytyminen kenttäkämpälle, asuntovaunulle, ja kohti uutta aamua.