Perjantai 31 kalenterin mukaan, mutta käytännössä käänteinen, ja 13. Duunissa lähes kaikki mahdollinen mennyt päin p…tä. Ei ole mennyt putkeen ei. Voisin vajota maan alle tai mennä hetkeksi talviunille ja herätä uuteen kevääseen. Enempää ei epäonnistumista mahdu henkisesti tähän päivään. Ottaa kaikin puolin voimille. Täydellisyyden tavoittelijana, pilkun viilaajana, epäonnistuminen, mokaaminen, ei ole sallittua. Se ei ole vaihtoehtojen listalla. Olen niin vihainen itselleni. Anteeksiantamatonta toimintaa, vai sen puutetta. Olen kateellinen ihmisille, jotka voivat ja osaavat ottaa “kevyesti” virheet, omansa ja toisten.
Musiikkiterapiaa tähän väliin piristämään mieltäni.
Aamupäiväinen loppumattomalta vaikuttanut p…kaputki oli ja meni ohi. Viemäritukos avattu ja taas kulkee paremmin.
Lentäjäkaveri kysyi josko joku olisi halunut kaksikolla ilmaan. Tänään ja huomenna. Kyllä, haluaa. Minulle kelpaa aina temput ja matkat. Olimme niin myöhään liikkeellä ajatuksen kanssa, että hinauspalvelu oli tältä päivältä jo päättynyt. Huomenna uusi yritys.
Tallikeikan jälkeen soitin heppakaverille, olisiko hän kotona. Ei ollut, vasta matkalla. Joten yksin kotiterassille hetkeksi haukkaamaan happea toimistopäivän jälkeen.
Tällä viikolla olen katsonut, ja erityisesti kuunnellut Kesäterassin illan uusintoja. Todella mielenkiintoisia, viisaita, “ajattelijoita” ollut vieraina. Hyvää sanaa!Täytyy ottaa uusinnan uusinnat Katsomosta ja tehdä muistiinpanoja.
Olikohan tämä päivä jo tässä. Toivottavasti ei.