Ulospäin terve ja voimakas, vahvasti elävä, mutta kuoren alta paljastuu muuta. Totuus on toisenlainen.
Taas yksin. Nyt vaiensin Toshibankin. Nautin hiljaisuudesta ja yksinolon rauhasta. Kotimaiset voimabiisit raikumaan ja kovaa. Säestän niitä en niin kauniilla äänelläni mutta koko sydämestäni. Välillä suljen silmät ja vain kuuntelen, nautin sanoista ja sanomasta. Musiikki on musiikkia sielulleni. Tänään peilistä minua katsoo takaisin vahva ja kaunis ihminen. Nainen. Tänään kuuntelen sanat eri tunteella ja voimalla. Samat kappaleet soivat tänään korvissani eri sävelin.
Suossa rämpiminen, ja siellä paikoillaankin oleminen, kasvatti ja vahvisti. Nyt kun sieltä on nousta, taas kerran, on hyvä olla. Siellä oleminen on vaan niin raskasta, voimia vievää, kuluttavaa, uuvuttavaa. Siellä ollessaan ei muista sitä tunnetta mikä tulee kun sieltä pääsee pois. Siellä ollessaan ei tiedä koska sieltä pääsee pois. Mitä pidempään siellä on, sitä enemmän usko hiipuu pois pääsyyn. Jokainen suo on erilainen. Toinen upottaa enemmän kuin toinen. Matka toisessa kestää pidempään kuin toisessa. Toisesta on helpompi päästä irti kuivalle maalle kuin toisesta.
Kiitos Olli ja Jenni. Kiitos Ystävät.