Day 69 – 13. pv sunnuntai

Säät tätä aikaa vuodesta peruvat aikeita, tai ainakin muuttavat suunnitelmia, mitä tulee lentämisen suhteen. Eikä suunnitelmia pidä tehdä vuorokautta pidemmälle, näköjään, sitä tahtia ennusteet muuttuvat. Aiottu Viron la-su viikonloppu, vaihtui su-ma (kun Suomessa ei lentokelpoista säätä sittenkään la), ja lopulta kotimaan su kierrokseen (kun Virossa ei lentokelpoistä säätä sittenkään su).

Siivellä, ja tankilla.

Ensimmäinen kohde Jämi, ja syömään.

Tyrni ja Majava.
Muuten ihan kiva, mutta tuota toista lentuetta sai odotella niin kauan, että kentän kuppilat olivat jo kiinni.
Ei ollut vaikea noudattaa ohjetta, kun aika lailla yksin oltiin kentällä. JA ne kuppilat kiinni!
Hyvin peilaa juuri kiillotettu siipi.

Keula kohti kotia. Seuraavana Vampula.

Eikun. Onkos tässä muita kenttiä vielä edes melkein reitillä, joita voisi kaluta korvaamaan ruoan puutetta. Juu, esim. Piikajärvi.
Ruusut ovat kauniita kukkia, tässä mallia Nummelaan.
Lammella näkyi jo ilmasta käsin “jotain”. Aika iso pesue.
Voi kai jo sanoa perinteinen parkkikuva Toopesta (737) ja Roopesta (646).
Kivasti peilaa tuo järvi.
Ennen Vampulaa vielä Eura.
Ja se ryhmäkuva …
Edes melkein taidetta.

Roopen kapteenin ja perämiehen vatsalaukut huusivat tässä vaiheessa jo sen verran hoosiannaa, että he luovuttivat, ja jättävät tutun Oripään (Piikajärvi ainakin oli heille uusi tuttavuus, ja ihastuivat. Ja olikohan Jämi kapteenille uusi paikka sekin.) väliin, ja suuntaavat kohti kotia, Nummelaa, josta tiedämme saavamme ruokaa. Me sen sijaan jatkamme aiotusti kohti Oripäätä, sissit tai ainakaan heikot eivät luovuta.

Pikavisiitti Oripäässä, jossa maassa kuollutta, joten emme jääneet pidemmäksi aikaa. Kenttää kiersi gyrö läpäreineen.

No mitäs sitten. Onhan tässä vielä yksi kotimatkalla, minkä yli lensimme menomatkalla.

Forssa. Aikeissa ensin läpilasku, mutta kun öljynpaine oli tipahtanut tällä legillä, niin menimme laskuun ja tarkistamaan öljyn määrän. (Lopputulemana lisäsimme kaiken mitä matkassa oli, ja pinta nousi minimitasolle.)
Aivan liekeissä.
Niin kuin viimeisellä etapilla kohti Nummelaa.

Kiitos Ani ja Pekka, ja Toma, ihanasta lentopäivästä. Näita lisää, ja niin paljon mahdollista kuin tällä kaudella vielä on.