Day 34 – 80 v. karkelot

Puolenpäivän tehtävänjaon jälkeen sininen liivi päälle ja suhinoimaan sähköpotkulaudalla ympäri maita ja mantuja ja pitämään kentälle tullutta porukkaa pois alueilta, joihin heidän ei ole lupa mennä; turvallisuusetäisyys liikkuviin ja lentäviin lentokoneisiin ja kiitotiehen.

Ensimmäinen varsinainen jahti alkoi, kun DC3 aloitti valmistelut siirtymään yöparkista kiitotielle ensimmäistä lentoonlähtöä varten. Kun kuulin, että koneessa oli yksi paikka vapaana, joku oli jäänyt saapumatta (jälkeenpäin selvisi, että se oli Hassen paikka, hän ei maakiireiltään ennättänyt), en mitenkään voinut vastustaa kiusausta kivuta kyytiin. Pakollinen koronahaastattelu, nimi alle paperiin, hengityssuojain naamalle ja käsidesiä reilusti peliin. Kihisin innosta!

Kyltin sammuttua nousin istuinpaikaltani, mikä oli oikean siiven päällä.

Koko lennon ajan seisoin koneen takaosassa, tunsin ja lensin mukana, nautin tuoksusta ja äänestä. Maisemat eivät kiinnostaneet, niitä näen aivan tarpeeksi muutenkin. Loppumatkasta, kun lähestyimme taas EFNU:a, siirryin notkumaan ohjaamon ovelle. Ja kyllä se kenttä näytti tästä koneesta katsottuna erilaiselta, etäisemmältä ja isommalta, kuin silloin kun itse on puikoissa.

Tämän takaa hymyäni ei nähnyt kukaan, mutta riisuin sen portaita laskeutuessani, ja suupielet olivat takuulla korvissa.
Tämä nyt vaan on niin kaunis. Jokaisesta kuvakulmasta. Eikä niitä ole koskaan liikaa.
Tähän astiset kuvat omasta takaa.
Tässä osa vierailevista koneista.
Porukkaa oli kerääntynyt hurjat määrät ihmettelemään poikkeuksellista toimintaa kentällä.
AE1 ja 2. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa Ramben terveiset minulle : )
Ohjelmana Turunen Special.
Seuraavana oli OBO:n ja Sami Kontion vuoro.
Iltajuhlan aluksi Raimo Turuselle annettiin tasavallan presidentin myöntämä Lentokapteenin arvonimen taulu (by Pekka). AE (Raimo ja Tapio) antoi Raimolle AE5 brodeeratun merkin.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa tehdään promo- ja markkinointimateriaalia “minä kävelen siivellä” projektia varten. Käsitykseni siipitytöstä ei siis ole se, että juoksen purjelentokoneen siivessä. Toinen vasemmalta; testaan AE5 merkin pysyvyyttä. Oikeanpuolimmat iltahumusta.
Nyt kuvat (C) Juha Räty.

Plakaatien jaon jälkeen oli vuorossa sauna, naiset ensin = Ingrid ja minä. Oli pakko saada karistettua päivän pölyt päältä, ja kurkusta, ennen asun vaihtoa juhlakelpoisammaksi.

Kaljakolmiokisa tuli hävittyä jokseenkin ylivoimaisesti. Lämmin olut ei vaan uppoa, vaikka kuinka janottaisi. Vähään aikaan en oluseen muuten koske.

EFNU tietovisassa piti laittaa kolmen hengen joukkueet pystyyn. Juhan kanssa ajauduttiin joukkueeksi kun vierekkäin siinä seisoimme, mutta vain kahdestaan! Penkkimme päissä istui kerrat, oikealla Phil, vasenta en tunnistanut. Salaisia vinkkejä ja varmojakin oikeita vastauksia heiltä saimme. Ison ja kovaäänisen protestin tein MILK:in perustamisvuodesta, mutta ei mennyt läpi. Selvä häviö tässä(kin) lajissa. Mutta voitto, pääpotti ja täysosuma on minulle vasta tulossa!

Miten aloimmekin jutella Philin kanssa, koneista, lentämisestä ja temppuilusta, tietenkin. Ja miten juttu ajautui ja päätyi siihen, että olen lähdössä huomenna lentämään hänen kanssaan, temppua. Because he can’t resist beautiful women. Oh my god, what a jackpot! Asiasta piti olla hiljaa, koska hän ei halunut jonoa. Juha penkiltämme pääsee myös. Nestetankkaus illan osalta päättyi siihen, ja yritin vaan pysyä nahoissani.

Tähän asti päivän kaunein, lisäkseni, oli DC3. Mutta jostain kumman syystä alkoi nyt kiinnostamaan jo aiemmin kaverini näyttämä upea kuva, jonka häneltä pyysin, ja sain vielä enemmän. Itse kuvan kauneuden lisäksi nyt kiinnostaa myös kone, lentäjä ja sillä lentäminen.

Nämä kuvat (C) Matti Björklund. Kiitos! Upeita!