Pää on tyhjä. Ajatuksista, kaikesta. Koettelemuksen, vahvistumisen, jakso taitaa olla ottanut veronsa. Kunhan ne olisi paikkoin maksettu, ja pääsisi takaisin normaaliin. Tai mikä on normaali. Määritteleekö sen yhteiskunta vai ympärillä olevat. Vai itse. Ja jos itse, niin miten normaali määräytyy. Onko se sitä, mitä itse haluaa. Tai mitä itse haluaa normaalin olevan. Vai sitä, mitä on suurin osa. Tai onko sitten ihan ok, että ajatuksia ei koko ajan ole päässä. Don’t know. Ehdin tottua tuohon vaiheeseen, kun niitä oli liiaksi. Ja nyt tuntuu oudolta kun on tyhjää. Ehkä aivotkin tarvitsevat lepoa, että sitten taas jaksaa, ajatella. Vai ovatko ajatukset tauolla, keräävät voimia herätäkseen ja palatakseen päähän. Ota tuosta nyt selvää.
Day 25 – Ei mulla muuta
