Voittajan on helppo hymyillä.
Kaksi keikka Philillä jo takana, minä Last but not the least. Meillä oli poikkeuksellisen pitkä alkubreef. Phil selitti liikkeitä läpi aikeissa, että saisin itse niitä tehdä. Koneeseen kavuttuani totesin, että jos vaan lennän koneen puiden latvoista temppukorkeuteen. En ole koskaan temppua tehnyt, ainoastaan pakettina kyydissä ollut. Uusi kone, kielenä englanti ja radion/intercomin kuuluvuus vähän pätki.
Lennon aikana temppujen jälkeen Phil kysyi moneen kertaan Are you ok? Häntä ilmeisesti epäilytti voinko hyvin, koska olin niin hiljaa. Mutta olin hiljaa koska olin sanaton nautinnosta, kokemuksesta, ilosta, tunteesta.
Kone oli ilmassa ohjaintuntumaltaan ja miten reagoi miellyttävin kone mitä olen lentänyt. Kuin ajatus.
Yksin hän tekee kolme silmukkaa peräkkäin ohjelmissaan. Näiden kahden muun kanssa kaksi kun oli kaksi päällä. Mutta minä sain kolme kieputusta.
Edelleen sanaton, ja haukon vaan happea. Taisi se paistaa ja näkyä päällepäin. Mieletön ilo ja onnellisuus. Tyytyväisyys. Sanoinkuvamaton olo ja tunne. On saanut kokea jotain uskomattoman ainutlaatuista. Tämä on jotain, mistä voi kertoa jälkipolvillekin.
En löytänyt myöskään sanoja Philille, mikä oloni oli lennon jälkeen, muuta kuin hiljainen. Hän osasi pukea sen sanoiksi It went to the soul. Lennon jälkeen hän pyysi minut vielä luokseen koneelle täyttämään koneen kirjaa. Normaalisti hän keksii nimet henkilöille, joita on lennättänyt, mutta halusi lennollemme oikaen nimeni. Kysyin minkälaisen korvauksen hän haluaa lennosta, mutta ei ota Aviation enthusiasticilta. Leijun pilvessä ja korkealla vielä pitkääään.
Kuvat, ensimmäistä lukuunottamatta, ja videot by (c) Juha Räty.