Tätä päiväkirjaani, tarkemmin sen headeria varten, tähyilen tavallista enemmän taivaalle. Mutta en lentäjän silmin, vaan visualisoijan. Pilvet ovat todella Kauniita. Paljain silmin katsottuna mahtavia, elämää suurempia. Kuvattuna ja ruudulle laitettuna uskomattoman kauniita siveltimenvetoja, epätodellisia.
Pilvet ovat taiteilijoita, jotka maalaavat jokaiseen kertaan ja hetkeen, kun silmämme avaamme, erilaisen maiseman. Vaikutusvaltaisia siis. Pilvellä on elämä. Se tarvitsee oikean olosuhteen, kosteuden ja siihen nähden sopivan lämpötilan, syntyäkseen. Se kasvaa ja kehittyy vesihöyrystä pilveksi. Se koostuu miljoonista soluista, pilvi- ja jääpisaroista. Se peilaa valon allonpituuksia muodostaen kauniit värinsä ja sävynsä. Se muuttuu ja elää. Kuin ihminen. Tai ystävyys. Paitsi että ystävyyden ei tarvitse koskaan kuolla. Laulussa sanotaan “Kauas pilvet karkaavat, Niin kuin Sinäkin“. Ystävä, Sinä, et karkaa, etkä katoa.
