Töihin lähdön kesto vaihtelee hyvin paljon aamusta toiseen. En osaa laittaa päälleni, tai lähinnä kantaa, muuta kuin sellaisia vaatteita, koruja ja kenkiä, jotka juuri sillä hetkellä tuntuvat hyviltä ja oikeilta. Jos mieli on “normi duunipäivä”, who cares, vedän päälle ekat lökärit mitkä eteen tulevat ja t-paidan, aikaa menee max 5 min. Jos töihin jostain ihmeen syyystä lähtee hyvin ja positiivisin mielin ja/tai itsetunto kaikin osin kohdillaan, haluaa sitä korostaa sillä, mitä päällensä laittaa. Joskus hyvin yksinkertaisen lopputuloksen saamiseen menee yllättävän paljon aikaa, puoli tuntia, mutta kaiken pitää olla kohdillaan, muuten mulla on epämukava olo.
Tämän aamuiseen lopputulokseen olin erityisen tyytyväinen, eikä siihen mennyt kuin hetki. Vahva ja voimakas, dramaattinen. Mikä, tai kuka, lie ohjannut sellaista tälle päivälle. Päivällä aurinko vielä paistoi hetkittäin, mutta iltaa kohden tunnelma vaihtui. Myrskyinen ulkonäkö yhdistettynä pehmeään lämpöön, oli ristiriitaisen, epätodellinen.
Olin hyvin hämmentynyt reaktiostani; kun erityinen ystävä voi huonosti, voin minäkin. Hyödyttömyyden ja riittämättömyyden tunne, kun ei saa tai voi auttaa. Suurta surua, tyhjyyttä. Paljon pyörii päässä ja sisällä. Tunteita, ajatuksia, kysymyksiä. Ystävä haluaa saada olla rinnalla ja mukana ylä- ja alamäessä. Yhdessä. Yhdessä läpi kaiken. Ja kaiken sen keskellä.
Lopulta melkein raivoa, sisälläni, itseäni kohtaan. Sen voimin sain yksin hakattua hengiltä Gymillä yhden Pokemonin, johon en ole aiemmin pystynyt. Istuin pysäköidyssä autossa, kun yllättäen alkoi sataa. Suuret pisarat runnoivat auton kattoa. Ne kaikuivat päässäni hiljaisuuden keskellä. Rummutus kilpaili sydämeni hakkaamisen kanssa. Sade tasaantui, ja sen kevyt ropina auton katolla tuntui melkein rauhoittavalta. Ja lopulta se loppui. Yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Vesivanat valuivat ikkunalla kuin kyyneleet, joita itken hiljaa sisälläni. Taivaan rannassa myrskypilvet repesivät, ja valo niiden lomasta toi toivon, ja lupauksen, paremmasta. Kohta kaikki on hyvin. Ja matkaa voi taas jatkaa.
