Yo teksti Sophie Jacksonin kirjasta Kolmannen valtakunnan sankarilentäjä Hanna Reitsch.
Edellisestä kirjan lukemisesta on niin pitkä aika, etten edes muista. Tämän teoksen lukeminen ei kannustanut jatkamaan harrastusta. Kahta viimeistä kappaletta lukuunottamatta teksti poukkoili aiheesta, ajasta ja paikasta toiseen ilman että niiden välillä oli mitään yhteyttä. Koin kirjan huonosti kirjoitetuksi. Sisältö oli Saksan Hitlerin aikaista historiankirjoitusta, jossa Hanna mainittiin melkein kuin ohimennen lentämistä koskevissa kohdissa. Aloitin lukemaan järjestelmällisesti sana sanalta, rivi riviltä, mutta ei. Historia ei ollut lempiaiheita koulussakaan. Tylsää menneisyyttä. Lukeminen jatkui ainostaan silmäilynä niin, että pysyin juonessa mukana. Sota oli ohi, vai oliko, mutta Hitler ainakin kuollut, ja teksti alkoi vaikuttaa helpommin lähestyttävältä. Kirjan kaksi viimeistä kappaletta keskittyivät Hannaan, ja aloin taas lukea.
Oliko kirja kirjoittamisen arvoinen. Mielestäni ei. Hanna oli nainen. Hän oli lentäjä. En saanut vaikutelmaa tai syytä ja aihetta miksi kirjoittaa hänestä tämä kirja. Illalla haen toisen opuksen hänestä, omaelämäkerta Lentäminen – elämäni. Toivottavasti se on mielenkiintoisempi.
Lentäjä on sukupuolineutraali sana. Lentäjistä pitäisi puhua ainoastaan lentäjinä, eikä erikseen mainita, onko esimerkiksi naislentäjä. En ole tainnut kuulla kenenkään sanovan mieslentäjä, tai nähnyt kyseistä sanaa kirjoitettuna. Lentäjän nimestä voi useimmiten päätellä sukupuolen, jos siitä on kiinnostunut. Meitä ihmisiä ja tekojamme pitäisi tarkastella ainoastaan ihmisinä ja tekoina riippumatta siitä mitä sukupuolta olemme, tai ajattelematta meitä ja tekojamme sukupuolen kautta. Koiran haukuntaa kuullessa harvemmin jää pohtimaan onko se uros vai narttu kun haukkuu, koska sillä ei merkitystä. Ainoastaan sillä, että räksytys saattaa ärsyttää hermoja.
Lentäjien, vai olisiko viimeistään tässä kohtaa aika laajentaa, eli ilmailijoiden, sukupuoleltaan miesten, naisten ja neutraalien, tulisi pitää yhtä lajista riippumatta. Harrastajajoukot eivät ole niin suuret, että meillä olisi varaa arvostella toisen lajin edustajia huonompina tai vähäarvoisempina tai taitamattomampina kuin oman lajin edustajia. Saati että tuota lajittelua harrastettaisin lentokentän sisällä. Tuollainen tapa ajatella, käyttäytyä tai puhua on sitä paitsi toista ihmistä loukkaavaa ja ihmisyyttä halventavaa. Ainakaan minä en lajittele koirankusettajia sen perusteella eri laatikoihin, että onko hihnan päässä valkoinen räksyttävä jackrusselinterrieri vai hitaasti löntystelevä mustanruskea newfoundlandinkoira.